Satunnaista istuskelua

Parin viikon keikkatauon jälkeen veri veti jo yöelämään, ja perjantaista tulikin sopiva lähtöpäivä. Mikon piti olla silloin kuskina Petelle (isoveli), joten Mikko olisi ainakin kaupungissa. Koska yksin on turhauttavaa kaupungilla pyöriä, keräili automiehemme edellispäivänä lisää lähtijöitä #Thekulmassa. Minua ei kauheasti tarvinnut houkutella, ja Mikakin lähti kööriin mukaan. Lippekin oli lomalla, ja siten vapaa lähtemään.

Mikko kävi hakemassa Lipen ja minut Ylämyllyltä yhdeksän kieppeillä ja ajelimme kaupunkiin. Pete heitettiin Utraan, matkalla Kesokin soitteli Keuruulta ja kyseli kuulumisia. Kesolla oli sotilasvala luvassa seuraavana päivänä. Keskustaan palattuamme suuntasimme Palaveriin ja ilmoitimme sijaintimme Mikalle, joka oli kaverinsa luona meitä odottelemassa. Palaverissa ei ollut kovin täyttä, joten vapaa pöytä löytyi helposti. Harmiksemme mainio jutustelukulma, "Bullshit Corner", oli kuitenkin varattu.

Yritimme siinä tavoitella myös Hämäläistä ja Artsia. Hämäläinen olikin lomilla, mutta ei kuitenkaan kaupungissa. Artsia emme kiinni saaneetkaan, mutta myöhemmin illalla bongasimme harmaan Mersun ajelemassa keskustassa, joten oletimme Artsinkin olevan siinä kyydissä. Pate kuskaa. Pieni kierros baaritiskin kautta ja ei tarvinnut pöydässä tyhjin käsin istua. Kauaa emme ehtineetkään vanheta paikoillamme, kun huomasimme, että "Bullshit Corner" oli vapaana. Välittömän paikanvaihdon jälkeen olo tuntui heti kotoisammalta.

Jauhoimme asiaankuuluvasti niitä ja näitä, kunnes ainakin Lipen mielestä oli ajankohtaista siirtyä Black Jack -pöytään. Varsin lyhyeksi jäivät pelimme, merkittäviä voittoja ei kerännyt kukaan. Black Jack -session jälkeen istahdimme vielä siksi aikaa, että kaikki saivat kupposensa ryystettyä tyhjäksi. Seuraavaksi kohteeksi valittiin Kerubi

Kerubissa oli Jakokoskirock-klubi, vaikka ei sitä ainakaan varsin tavanomaisesta asiakasmäärästä pystynyt arvaamaan. Väkeä oli kuitenkin sen verran, että meille riitti vaan nöyryyttäviä seisomapaikkoja. Perinteinen kulmamme tanssilattian reunamillakin oli vallattu, koska ihmiset odottelivat siinä, että toinen illan bändeistä aloittaisi soitaltamisen. Tuttujakaan ei liiemmin näkynyt, Masa ja yksi valveutunut yksilö Polvijärveltä, joka oli tutustunut ahkerasti The Kulman Internet-sivuston sisältöön. Mikko pelaili siinä ajankuluksi pokeriautomaatilla ja keräsi vielä jonimaiset voitot.

Koska istumapaikkoja ei ollut todennäköisesti vapautumassa ennen kuin bändi rökälehtäisi esiintymisensä lävitse, purimme turhautumistamme oviaukon luona sijaitsevaan koneeseen. Yllättäen kone ei suuttunutkaan meille, vaikka yritimme tukkia sen markan kolikoilla, vaan tarjosi meille Trivial Pursuit -peliä. Otimme vastaan vastustamattoman laudan haasteen, vaikka kyseessä olikin halpamainen monivalinta-versio. Vanhoina laudan ritareina olimme heti kuin kotonamme kysymysten kanssa, ja peli imaisi mukaansa aika tiukkaan. Pelasimme yhteensä lähemmäs kymmenen peliä, mutta listaykkösiksi emme päässeet, ärrr. Kolmanneksi Genus-editionissa ja toiseksi Millenium-editionissa. "E&R" päihitti meidät toistaiseksi, mutta vielä palaamme paremmassa "pelivireessä".

Bändi lopetti pian peliemme jälkeen lavalla meuhkaamisen, joten meillekin vapautui istumatilaa vanhoilta tutuilta paikoilta. Mikko tosin ehdotti leikkimielisesti ensin asettumista lavan viereen, jossa "vappuna oli niin hauskaa" (lue tarinat "Vappu 2000" ja "Yo-tulosten tultua"), mutta viiden sekunnin leikkimielisen harkinnan jälkeen päädyimme kuitenkin konservatiivisempaan vakiovaihtoehtoon tanssilattian kulmassa.

Kritisoimme paikoillemme asettuttuamme senhetkistä musiikillista linjaa, joka ei meitä oikein miellyttänyt. Ämyreistä kajahteli varsin originelleja kappaleita, joita ei silti hyvällä tahdollakaan voinut kutsua viihdyttäviksi. Yllättäen meno muuttui kuitenkin jonkin ajan kuluttua, nähtävästi yleisön pyynnöstä. Lähes vieressämme ilakoi seurue, jolla oli vauhti päällä, ilmeisesti tämän seurueen jäsenet kävivät hyvinkin tiuhaan musiikkitoivomuksiaan esittämässä tiskillä. Siitäpä kiitos heille. Estojen poistaja oli mikäs muukaan kuin "Freestyler", jonka myötä tanssilattia paukahti yht'äkkiä täyteen. Emme kuitenkaan osallistuneet tanssirientoihin, koska sopivanlainen break-vire oli kadoksissa.

Tanssilattia oli "Freestylerin" jälkeen varsin tasaisen kuormituksen alla, mutta meidän huomiomme varasti yksi tietty "tanssija". Jotenkin sisään oli päässyt hiippailemaan huvittavan etukenoinen veikkonen, joka nyt jorasi rankasti. Miekkosta ei haitannut, vaikka joutui bailaamaan yksikseen, keskittynyt ilme ja katse kyllä kertoivat täydellisestä antautumisesta tanssin hurmaan. Suurimman henkiset aplodit tämä tanssimaisteri keräsi meiltä loistavien ilmakitarasoolojensa johdosta. Sankarimme keräsikin varsin oudoksuvia katseita muilta tanssijoilta houkutellessaan näitä mukaan hauskanpitoonsa. Tarpeeksi tanssittuaan virtuoosimme meni juttelemaan lavanreunalla istuvalle tyypille, joka suureksi huviksemme osoittautui myöhemmin englantia puhuvaksi. Huomasikohan maailmankansalaisemme tätä ollenkaan? Ei sillä niin väliä, juttua hänellä riitti varmasti kerrottavaksi millä kielellä hyvänsä.

Valomerkin välähdettyä valuimme ulos, seuraava kohde oli luonnollisesti BB-grill. Hampurilaiset naamaan, ja alkoi olla aika lähtövalmis olo. Mika lähti taistelemaan pyörällään kohti Lehmoa, Mikko, Lippe ja minä palailimme autolle. Koukkasimme torinparkkiin, josta poimimme mukaan Peten ja Peten kaverin. Peten kaverin heitimme Utraan ja keskustaan palattuamme jätimme vielä Peten jatkamaan juhlimista. Suunta kohti Ylämyllyä, keikka ohi.