Tässäpä pieni runo SikABIleistä, kuvailee lähinnä Lipen toilailuja. Runo on kirjoitettu luomisen puuskassa bileitä seuraavana aamuna, joten runomitta on varsin vääristynyttä. Sisältö on kuitenkin tärkeintä.
Oli joukko Westissä,
jopa kohtuumaistissa.
Menivät sitten alakertaan,
Mollynakin tunnettuun.
Tuli sinne Lippekin,
olihan tuo päissäänkin.
Lipen illan seikkailut
olivat jo tunnetut.
Puhelin hävis, liittymä naks',
puhelin taskussa, liittymä niks'.
Samahan se liittymä sulkea,
vaikka ois lasku hulppea.
Siinä sitten istuttiin,
Shottiakin otettiin.
Lippe nurkkapöytään siirtyi,
kohta jo jotain lasiin kertyi.
Äkkiäkös poika hävis',
kohta pöntölle hassust' kävis'.
Yhden vajaus huomattiin,
vessasta hakemaan lähdettiin.
Siinä vähän naureskeltiin,
Lipelle hiukka huudeltiin.
Vaan ei Lippe tullut pois,
hällä uus kaveri ois.
Sitten hankkeesta luovuttiin,
Lippe lepäämään jätettiin.
Olihan hällä kaveri uus,
posliinipöntön ikuisuus.
Lippe pöntölle tarinaa kertoi,
ruumistansa paljon antoi.
Kului tunti, kului kaks,
meno muuttui kurjemmaks.
Kohta ois' jo lähdön aika,
vieläkös Lipellä ol' kavereita?
Yksi soitto varmisti,
siellä vessass' istuksi.
Mainittava on tääkin vielä:
vaikka Lippe oli siellä,
Molly män jo kahdelt' kiinni,
Lippe oli vessan vanki.
Vaan respan täti pelasti,
Lipen Mollystä ulosti.
Pian Lippe palasi,
suuren joukon iloksi.
Olihan tuo elossa,
tai ainakin pystyssä.
Hetikohta joukossa tajutaan,
tästä Boardilla kerrotaan.
Tämä on se tarina,
jonka kertoa tahdoin.
Pysyköön muisto reissusta
mielissämme ikuisesti
Lippe hyvä kuule tämä:
paina mielees riimit nämä.
Edit: Illan naurulihasten venyttäjä(Lipen ohella) oli minun ostama hapankaalimehu, jota uskalsi juoda vain kaikkein kovimmat jätkät.
--Mikko