Monopoly-ilta

Eräänä tavallisena marraskuisena koulupäivänä istuskelimme välitunnilla Kulmassa, kun keskustelu kääntyi jotenkin Monopoly-peliin. Pian Keso ehdotti, että meidän pitäisi pelata jonkinlainen Kulma-ottelu jonain perjantai-iltana. Idea sai heti järkkymättömän kannatuksen taakseen, ja Mikko tarjosi kämppäänsä peli-illan pitopaikaksi. Minä ja Keso lupasimme tuoda Monopoly-pelimme. Kaksi peliä siksi, etteivät esimerkiksi rahat loppuisivat kesken.

Seuraavana perjantaina kokoonnuimmekin sitten kaikki Mikon kämpälle tarkoituksena selvittää ensin Kulman Monopoly-mestari ja lähteä sen jälkeen yöelämään. Alkupeli sujui varsin tasaisissa merkeissä, mutta sitten kiinteistöt alkoivat kasaantua. Kauppaa käytiin iloisissa tunnelmissa ja varsin äänekkäästikin. Yksi kerrallaan pelaajia putoili, mutta onneksi lohduttavia virvokkeita oli tarjolla. Lopulta vakavasti otettavia pelaajia oli jäljellä enää minä ja Artsi. Minulla oli Rantatie-Kauppatori-Esplanadi-trio, jolla olin keräillyt pikkurahaa, mutta Artsi oli nitistänyt porukkaa Erottaja-Mannerheimintie-kombollaan, joten rahavaramme olivat hieman eri suuruusluokkaa. Lopetimme pelin siihen, kun kävi ilmiselväksi, että Artsi teurastaisi minutkin. Muut olivat jo konkurssissa tai ilman mitään omaisuutta.

Monopoly-voittajan selvittyä Mikko keksi ajankuluksi toisen pelin. Kaapista löytyi vanha viinipullo, jonka sisältö oli varsin kauheaa tavaraa. Mutta Ruusua siitä piti silti pelata (Ruusu = pokeria, jossa erän häviäjä ottaa paukun sovittua ainetta (itseasiassa jokainen ottaa yhden kortin ja pienimmän saanut häviää, pelasimme pidempää versiota --Mikko)). Mikko hävisi lähes jokaisen erän, mutta eipä tuo tuntunut haittaavan. Ruusun jälkeen kellon viisarit näyttivät sellaisia lukemia, että lähdimme kaupungille.

Menimme ensiksi Cavalloon. Siellä käsittelimme pöydässämme jotain epäilemättä hyvin tärkeitä asioita. Myös Körssi-Lauronen seurueineen ilmestyi Cavalloon. Mikko ja Artsi tulivat jo Cavallossa varsin uupuneiksi ja vetäytyivät kämpälle. Minä, Lippe ja Hämäläinen lähdimme Kerubiin.

Kerubista löysimme Heikin ja Masan, joiden pöytään menimme jorisemaan. Jonkin ajan kuluttua lähdimme tanssilattiaa kuluttamaan. Palasimme muutaman kappaleen jälkeen paikoillemme, mutta tuskin ehdimme istua, kun Abba alkoi soida. Eihän siinä istumaan voinut jäädä vaan ryntäsimme ottamaan lavan haltuumme. Asiakaskunta oli ihmeen passiivista, joten saimme esittää sadetanssiamme tyhjällä tanssilattialla. Heikki huomasi tanssilattian reunalla olevan jakkaran, joka otettiin tanssiin mukaan. Jakkaraa heilutellessa kappaleet sujuivatkin oikein rennosti. Heikki, Hämäläinen ja Lippe virittivät myös kolmen miehen letkajenkkaa, mutta lupaavasti alkanut pomppiminen päätyi Hämäläisen ilmalentoon lattialle. Hyvät nauruthan siitä saatiin. Tanssiaktin jälkeen palasimme istumaan ja epämääräisen ajan jälkeen poistuimme. Hämäläinen lähti kämpälleen ja minä ja Lippe lähdimme kohti Mikon kämppää. Mikko ja Artsi eivät olleet enää jutustelutuulella, joten menimme saman tien nukkumaan. Olipa tuhti keikka, hoh-hoo!