Kansainvälisyysilta

Mikon luona oli käymässä ukrainalainen kesävaihto-oppilas Alex, jolle piti tietenkin näyttää paikallista yöelämää. Mikko ja Alex olivat jo perjantaina 21.7 lähteneet kiertämään baareja, mutta kun Alex oli unohtanut passinsa Mikon luo, niin kierros jäi pahasti vajavaiseksi. Ukrainassa ei baareissa ole mitään ikärajoja, joten suomalainen ikärajakäytäntö oli Alexille uusi tuttavuus. Lauantaina Mikko ja Alex päättivät sitten ottaa kierroksen uusiksi, tällä kertaa The Kulma -vahvistuksilla. Minä ja Mika ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi.

Mikko, Alex ja Mikon isoveli, Pete kaartoivat lauantaina Ylämyllyn kautta, josta he poimivat minut mukaan matkaan. Ensimmäinen kohde oli Palaveri, jonka ovelle jäimme Mikaa kyttäämään. Mika saapuikin lähes välittömästi ja marssimme sisään. Yläkerrassa oli mukavasti tyhjää tilaa, kello olikin vasta vaille kymmenen. Asetuimme jo ennestään tuttuun kulmapöytään, mutta vasta nyt huomasimme pöydän yläpuolelle kiinnitetyn metallilaatan, jossa luki "Bullshit corner". Kulma on tainnut olla jonkun innokkaan puhemiehen kantapaikka.

Soittelimme heti istuuduttuamme Artsille ja Hämäläiselle, josko pojat olisivat tulleet istuskelemaan ja kuulumisia vaihtamaan. Artsi oli kyllä kaupunkiin tulossa, ja uhkaili ehkä tulevansa Palaveriin. Viikonloppuvapaalla ollut Hämäläinen oli jo erehtynyt vuokraamaan elokuvia, jotka pitäisi katsoa rahanvastineeksi, joten ei ollut kirjurimme oikein varma lähdöstään. Mikko soitti vielä Kesollekin, mutta eipä ollut pojalla kyytiä Ylämyllyltä kaupunkiin. Lipen piti viettää viikonloppunsa Kontiorannassa, joten häntä emme soitoillamme vaivanneetkaan. Haimme juomaa ja jutustelimme niitä näitä. Kieli vaihteli tarpeen mukaan sujuvasti suomen ja englannin välillä. Tervetullutta vaihtelua keikoille, kun saa puhua tyhjänpäiväisyyksiä välillä myös englanniksi.

Istuskellessamme valitsimme seuraavaksi etapiksi Kerubin, jonne parin tunnin kuluttua lähdimmekin. Kerubissakin oli kovin tyhjänlaista, vaikka kello oli jo lähemmäs kaksitoista. Silti porukka oli hajaantunut istumapaikoille niin, että meille ei tietenkään löytynyt muuta istumapaikkaa kun vanha kunnon kulma tanssilavan vieressä. Jonottelimme juomat ja asetuimme vakiopaikoillemme. Varsin turhauttavasta musiikista vastasivat Levy-Eskot. Alex kävi toivomassa jotain parempaa, mutta dj:t pitivät vankkumattoman köykäisen linjansa.

Jonkin ajan kuluttua Alex lähti kiertelemään baaria ja palasikin ilmoittamaan, että hän oli löytänyt meille mielestään paremmat paikat. No joo, kyllähän sohvapaikat päihittivät hiuksenhienosti senhetkiset paikkamme. Ihmeellistä, tarvitsimme paikanhakijan Ukrainasta asti, että pääsimme pitkästä aikaa kunnon paikoille.

Jatkoimme tärkeiden asioiden puimista uusilla paikoillamme kunnes tutunnäköinen pitkänhuiskea veikkonen käveli ovesta sisään. Hytösen Terohan se siinä tallusteli sisään ja huomasi meidät samantien. Tero oli viikoloppuvapaalla Kontiorannasta ja kyselin siinä sitten armeijakuulumisia. Aika uskomattomia tarinoita Terolla oli jo kerrottavana, vaikka vasta kuukauden palvelusaika oli takana. Juttujen yleissävy ei ollut kovinkaan positiivinen, meno kuulosti varsin turhauttavalta. No kyllähän se oli jo tiedossa.

Teron piti lähteä varsin pian, joten jatkoimme jorinoita taas omassa porukassamme. Jälleen kerran erityisen huvittavaksi osoittautui Kerubissa vietetyn penkkari-illan muistelu. Naureskelimme silloisille järjettömyyksille varsin antaumuksellisesti. Pian valomerkki yllättikin, vaikka kello oli vasta puoli kaksi. Olimme varautuneet vielä tuntia pidempään pimeyteen, mutta Mikon kysäistyä asiaa tuoppienkeräilijältä ilmenikin, että paikka menee kiinni kahdelta, jos mikään bändi ei ole soittamassa. Uutista jonkin aikaa sulateltuamme lähdimme pois.

Kello oli jo melkein kaksi, emmekä enää viitsineet maksaa sisäänpääsymaksua mihinkään, joten päätimme lähteä jo kotio päin. Ennen lähtöä piti kuitenkin käydä vielä ravintoa BB-Grilliltä. Grillijono oli lyhyt ja asetuimme jonottamaan. Edellämme oli varsin huvittavaa porukkaa, joilla oli selvästi ollut varsin hauska ilta. Mutta nämä edelläolijat eivät olleet vielä mitään verrattuna meidän jälkeemme tulleeseen vanhemmanpuoleiseen pariskuntaan. Naisen mukaan tosin "mies oli vaan lainassa". Mummon höpinät olivat todella huvittavaa kuunneltavaa, mutta siinä naureskellessamme he ohittivatkin meidät röyhkeästi. Tosin en usko, että he tiedostivat edes ohitusta, ja sitäpaitsi Mika ei pitänyt puoliaan jonossa!

Leidi osti samalla myös ruokaa "Samulle", joka osoittautui hänen koirakseen. Mitenkähän koiralle maistuivat makkaraperunat? "Eikä mitään mausteita, Samu ei tykkää mausteista!". Tulkkailimme parhaamme mukaan mummon horinoita Alexille, tosin ihan hauskoja jorinat olivat varmasti vaikka niitä ei ymmärtäisikään. Viimein saimme omat hampurilaisemme ostettua, ja samalla huomasimme, että edellämme olleet jonottajat, jotka olivat ottaneet kaikki ruuat mukaan paperipusseissa myöhemmin syötäväksi, söivätkin nyt ruokiaan pöydässä, joka oli kahden metrin päässä grillistä. Olipa pakkausten hyötykäyttöä! Juuri ennen lähtöämme saimme vielä esiteltyä Alexille olennaisen osan suomalaista yökulttuuria, eli kahden räyhääjän välisen välienselvittelyn. Kovasti pojat uhkailivat hakkaavansa toisensa , mutta eipä kantti sitten lopulta kestänyt kun kasvoikkain seisoivat. Poistuimme huvittuneina soraparkkia kohti, jossa Pete oli juttelemassa Artsin ja Paten kanssa.

Soraparkissa vaihdoimme vielä kuulumiset Artsin ja Paten kanssa ja sittenhän sitä joutikin jo lähtemään kotiin. Pienimuotoinen keikka, mutta ilahduttavan monta olennaisesti suomalaista yöilmiötä onnistuimme kuitenkin Alexille esittelemään.